Skolioosi on selkärangan kaarevuus, joka kehittyy usein nuoruusiässä, erityisesti voimakkaan kasvun aikana. Tämä vaiva voi aiheuttaa teini-ikäisille sekä fyysisiä että psyykkisiä vaikeuksia, mutta oikea-aikaisella diagnoosilla ja asianmukaisella hoidolla on mahdollista vähentää oireita merkittävästi ja parantaa elämänlaatua. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä skolioosi on, miten se tunnistetaan ja mitä toimenpiteitä voidaan toteuttaa tämän tilan hoitamiseksi ja ehkäisemiseksi.
Mitä skolioosi on?
Skolioosi on selkärangan epänormaali kaarevuus sivulle, joka voi olla S- tai C-kirjaimen muotoinen. Useimmissa tapauksissa skolioosi kehittyy nuoruusiässä (10-15-vuotiaana), kun keho kasvaa nopeasti. Tämä tila voi olla synnynnäinen, mutta useimmissa tapauksissa sen syntyyn johtava syy on tuntematon (idiopaattinen skolioosi). Skolioosi voi kehittyä myös muiden sairauksien, kuten neuromuskulaaristen häiriöiden tai selkärankaan kohdistuvien traumojen seurauksena.
Skolioosi voi olla lievä, keskivaikea tai vaikea riippuen kaarevuuskulmasta. Vaikeimmissa tapauksissa selkärangan kaarevuus voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia, kipua ja muita fyysisiä vaivoja. Useimmat teinit, joilla on tämä sairaus, voivat kuitenkin elää normaalia elämää, jos he saavat asianmukaista hoitoa.
Mistä tunnistan skolioosin?
Skolioosia ei ole aina helppo havaita, varsinkaan alkuvaiheessa, sillä sen oireita voi olla tuskin havaittavissa. Seuraavassa kerrotaan, mitä kannattaa varoa:
- Selkärangan kaarevuus: Kun katsot teini-ikäisen selkää suorassa seistessäsi, saatat huomata, että toinen olkapää tai lantio on toista korkeammalla.
- Ryhdin kaarevuus: Jos teini nojaa toiselle puolelle tai hänen päänsä ei ole samassa linjassa vartalon kanssa, se voi olla merkki skolioosista.
- Epätasaiset olkapäät tai lonkat: Selän toinen puoli voi näyttää enemmän pullistuneelta kuin toinen.
- Selkäkipu: Teini-ikäiset saattavat valittaa selkäkipua tai epämukavuutta, erityisesti liikunnan tai pitkän istumisen yhteydessä.
Diagnoosin varmistamiseksi otetaan yleensä röntgenkuva selkärangan kaarevuuskulman määrittämiseksi. Jos skolioosia epäillään, on tärkeää käydä lääkärin tai erikoislääkärin vastaanotolla täydellisen diagnoosin saamiseksi.
Mitä tehdä nuorten skolioosille?
Skolioosin hoito riippuu monista tekijöistä, kuten kaarevuuden asteesta, teini-ikäisen iästä ja siitä, onko hänen kehonsa vielä kasvussa. Tarkastellaan muutamia perushoitoja:
Tarkkailu ja seuranta
Jos selkärangan kaarevuus on pieni (enintään 20 astetta) ja teini on vielä kasvussa, lääkäri voi suositella tilan säännöllistä seurantaa. Tähän kuuluu röntgenkuvien ottaminen kerran vuodessa tilan etenemisen arvioimiseksi. Joissakin tapauksissa aktiivista hoitoa ei tarvita, mutta on tärkeää seurata selkärangan tilaa, jotta se ei pahene.
Korsetti
Jos kaarevuusaste on 20-40 astetta ja teini kasvaa edelleen, lääkäri voi suositella korsetin käyttöä. Korsetti auttaa hidastamaan tai pysäyttämään selkärangan kaarevuuden etenemistä. Korsetteja on useita erilaisia, ja erikoislääkäri valitsee kuhunkin tapaukseen parhaiten sopivan vaihtoehdon. Korsetin käyttö edellyttää lääkärin suositusten noudattamista, ja teini-ikäisen on pidettävä sitä suurimman osan päivästä. Tämä on tehokas tapa estää tilan paheneminen entisestään.
Fyysinen harjoittelu
Fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa skolioosin hoitoa. Erikoisharjoitteet auttavat vahvistamaan selkärankaa ympäröiviä lihaksia, parantamaan ryhtiä ja vähentämään kipua. Fysioterapeutti valitsee kullekin teini-ikäiselle yksilölliset harjoitukset skolioosin tyypin ja asteen mukaan. Fyysinen aktiivisuus ja liikunta voivat paitsi parantaa selkärangan kuntoa myös vähentää kipua. Fysioterapeutti voi myös opettaa teini-ikäiselle oikeanlaisia venyttely- ja lihasvoimistelutekniikoita, jotka vähentävät selkään kohdistuvaa rasitusta.
Leikkaus
Leikkaus ei ole tarpeen useimmille skolioosia sairastaville teini-ikäisille. Jos selkärangan kaarevuuskulma on kuitenkin yli 40 astetta ja se aiheuttaa hengitysvaikeuksia tai jatkuvaa voimakasta kipua, leikkaus voi olla tarpeen. Leikkauksessa selkärangan kaarevuus korjataan ja se kiinnitetään metallitangoilla ja -ruuveilla. Leikkaus tehdään vain kaikkein vakavimmissa tapauksissa ja asiantuntijan tekemän huolellisen arvioinnin jälkeen. Leikkauksen jälkeen tarvitaan kuntoutusta, myös fysioterapiaa, selän korjaamiseksi ja vahvistamiseksi.
Jos selkärangan kaarevuus on pieni (enintään 20 astetta) ja teini on vielä kasvussa, lääkäri voi suositella tilan säännöllistä seurantaa. Tähän kuuluu röntgenkuvien ottaminen kerran vuodessa tilan etenemisen arvioimiseksi. Joissakin tapauksissa aktiivista hoitoa ei tarvita, mutta on tärkeää seurata selkärangan tilaa, jotta se ei pahene.
Korsetti
Jos kaarevuusaste on 20-40 astetta ja teini kasvaa edelleen, lääkäri voi suositella korsetin käyttöä. Korsetti auttaa hidastamaan tai pysäyttämään selkärangan kaarevuuden etenemistä. Korsetteja on useita erilaisia, ja erikoislääkäri valitsee kuhunkin tapaukseen parhaiten sopivan vaihtoehdon. Korsetin käyttö edellyttää lääkärin suositusten noudattamista, ja teini-ikäisen on pidettävä sitä suurimman osan päivästä. Tämä on tehokas tapa estää tilan paheneminen entisestään.
Fyysinen harjoittelu
Fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa skolioosin hoitoa. Erikoisharjoitteet auttavat vahvistamaan selkärankaa ympäröiviä lihaksia, parantamaan ryhtiä ja vähentämään kipua. Fysioterapeutti valitsee kullekin teini-ikäiselle yksilölliset harjoitukset skolioosin tyypin ja asteen mukaan. Fyysinen aktiivisuus ja liikunta voivat paitsi parantaa selkärangan kuntoa myös vähentää kipua. Fysioterapeutti voi myös opettaa teini-ikäiselle oikeanlaisia venyttely- ja lihasvoimistelutekniikoita, jotka vähentävät selkään kohdistuvaa rasitusta.
Leikkaus
Leikkaus ei ole tarpeen useimmille skolioosia sairastaville teini-ikäisille. Jos selkärangan kaarevuuskulma on kuitenkin yli 40 astetta ja se aiheuttaa hengitysvaikeuksia tai jatkuvaa voimakasta kipua, leikkaus voi olla tarpeen. Leikkauksessa selkärangan kaarevuus korjataan ja se kiinnitetään metallitangoilla ja -ruuveilla. Leikkaus tehdään vain kaikkein vakavimmissa tapauksissa ja asiantuntijan tekemän huolellisen arvioinnin jälkeen. Leikkauksen jälkeen tarvitaan kuntoutusta, myös fysioterapiaa, selän korjaamiseksi ja vahvistamiseksi.
Mitä skolioosin ehkäisemiseksi voidaan tehdä?
Vaikka skolioosin kehittymistä ei aina ole mahdollista estää, on olemassa muutamia suosituksia, joiden avulla voidaan vähentää skolioosin syntymisen tai pahenemisen riskiä:
- Pidä yllä oikeaa ryhtiä: On tärkeää oppia istumaan ja seisomaan kunnolla ilman notkoilua ja välttää pitkäaikaista eteenpäin kumartumista.
- Säännöllinen liikunta: Selkärangan lihasten vahvistaminen ja ryhdin parantaminen voivat vähentää skolioosin riskiä. Hyviä harjoituksia tähän ovat esimerkiksi uinti, jooga ja pilates.
- Vältä painojen nostamista: Skolioosia sairastavien teini-ikäisten tulisi välttää painojen nostamista tai fyysistä työtä, joka voi rasittaa selkärankaa.
Teini-ikäisten skolioosi on tila, joka voi aiheuttaa sekä fyysisiä että emotionaalisia vaikeuksia. Asianmukaisella hoidolla ja selkärangan kunnon huomioimisella tämän diagnoosin saaneet teini-ikäiset voivat kuitenkin elää normaalia elämää. On tärkeää huomata skolioosin ensimmäiset merkit ajoissa ja kääntyä lääkärin puoleen tarkan diagnoosin tekemiseksi ja parhaan hoitomenetelmän valitsemiseksi. Oikea ryhti, liikunta ja säännöllinen seuranta auttavat teini-ikäisiä säilyttämään selkärangan terveenä koko kasvunsa ajan.
