Allergia on immuunijärjestelmän patologinen reaktio tiettyihin aineisiin, joita kutsutaan allergeeneiksi. Allergian oireet voivat vaihdella lievistä oireista, kuten kutinasta tai nuhasta, vakavampiin tiloihin, kuten anafylaksiaan. Jotta voidaan tarkasti määrittää, mihin aineisiin immuunijärjestelmä reagoi, tarvitaan diagnostiikkaa. Yksi tärkeimmistä diagnostisista menetelmistä ovat erilaiset allergiatestit ja verikokeet. Tässä artikkelissa tarkastelemme, mitkä testit auttavat määrittämään allergian syyn, miten niitä tehdään ja mitä ne paljastavat.
Mikä on allergia?
Allergia on kehon yliherkkyys tiettyihin aineisiin, jotka normaalisti eivät ole vaarallisia. Allergisessa reaktiossa immuunijärjestelmä erehtyy pitämään vaarattomia aineita (allergeeneja) uhkana ja alkaa tuottaa vasta-aineita. Tämä johtaa tulehdukseen ja erilaisten oireiden, kuten kutinan, turvotuksen, ihottuman, yskän ja muiden, ilmaantumiseen.
Miten allergia ilmenee?
Allergian oireet voivat vaihdella allergeenin tyypistä ja kehon reaktion asteesta riippuen. Pääasialliset oireet ovat:
- Ihottumat, ekseema, punoitus.
- Tukkoisuus, nuha, aivastelu.
- Kutina silmissä, silmien punoitus.
- Hengenahdistus, yskä, vinkuminen.
- Anafylaksia (harvoin), joka on akuutti allerginen reaktio, jolla voi olla hengenvaarallisia seurauksia.
Kuinka diagnosoida allergia?
Jotta voidaan tarkasti määrittää, mihin potilaalla kehittyy allergia, tarvitaan useita testejä. Diagnostiikka voi sisältää sekä ihotestejä että laboratoriokokeita. Tarkastelemme yleisimpiä menetelmiä.
1. Ihotestit allergian tunnistamiseksi
Ihotestit ovat yksi nopeimmista ja luotettavimmista tavoista diagnosoida allergia. Ne auttavat määrittämään, mihin allergeeneihin keho reagoi.
Ihotestien tyypit:
- Prick-testi — tehdään erityisellä neulalla, jonka avulla allergeeni pääsee ihon pinnalle. 15–20 minuutin kuluttua lääkäri arvioi reaktion punoituksena tai turvotuksena.
- Intradermaalinen testi — allergeeni injektoidaan suoraan ihoon, mikä auttaa tunnistamaan aineet, joihin reaktio voi olla vaikea havaita prick-testillä.
- Patch-testi — käytetään kontaktiallergioiden, kuten kosmetiikan tai metallien, tunnistamiseen. Allergeeni levitetään laastarille, joka kiinnitetään iholle 48 tunniksi.
Edut:
- Nopea diagnoosi.
- Korkea tarkkuus oikein suoritettuna.
- Vähäiset sivuvaikutukset.
Haitat:
- Mahdollisuus paikallisten allergisten reaktioiden, kuten punoituksen tai kutinan, esiintymiseen.
2. Verikokeet allergian tunnistamiseksi
Verikokeet auttavat tunnistamaan allergian eri aineille, kuten ruoka-aineille, siitepölylle, eläinten karvoille ja lääkkeille. Päämenetelmä on immuunij globuliini E (IgE) -tason määrittäminen — vasta-aineet, joita immuunijärjestelmä tuottaa allergisessa reaktiossa.
Verikokeiden tyypit:
- Yleinen verikoe IgE:lle — mittaa kokonaisvaltainen IgE-tason kehosta, mikä voi paljastaa alttiuden allergioille.
- Spesifinen IgE-testi — auttaa tarkasti määrittämään, mihin allergeeniin potilas on reagoinut. Tämä testi voi tunnistaa allergian ruoka-aineille, siitepölylle, pölylle, eläinten karvoille ja muille allergeeneille.
- RAST-testi (Skin Allergy Test with Blood Analysis) — määrittää vasta-aineiden tason tiettyihin allergeeneihin.
Edut:
- Sopii ihmisille, joilla on herkkä iho tai jotka eivät voi tehdä ihotestejä.
- Mahdollistaa allergian tarkan tunnistamisen useille eri aineille.
Haitat:
- Pitkä odotusaika tulosten saamiseen.
- Mahdollisuus väärille positiivisille tai negatiivisille tuloksille.
3. Kokeellinen menetelmä (ruoka-aineallergiat)
Jos lääkäri epäilee ruoka-aineallergiaa, hän voi suositella eliminointimenetelmää. Tämä menetelmä perustuu tiettyjen ruokien poistamiseen ruokavaliosta muutaman viikon ajaksi ja sitten niiden asteittaiseen lisäämiseen takaisin ruokavalioon, seuraten kehon reaktiota.
Edut:
- Yksinkertainen menetelmä, joka ei vaadi erikoistestejä.
- Voidaan käyttää ruoka-aineallergioiden diagnosoimiseen niin lapsilla kuin aikuisilla.
Haitat:
- Vaatii paljon huomiota ja valvontaa.
- Voi kestää useita viikkoja tulosten saamiseksi.
4. Eliminointidieetit ja ruoka-ainekokeet
Tätä menetelmää käytetään ruoka-aineallergioiden diagnosointiin. Lääkäri suosittelee tietyn ruoka-aineen poistamista ruokavaliosta muutaman viikon ajaksi ja sen jälkeen asteittaista lisäämistä, seuraten mahdollisia allergisia reaktioita. Eliminointidieetit ovat erityisen hyödyllisiä maitotuotteiden, pähkinöiden, munien tai vehnän allergioiden diagnosoinnissa.
Allergian hoito
Kun lääkäri on selvittänyt allergisen reaktion syyn, hän laatii yksilöllisen hoitosuunnitelman. Hoito voi sisältää:
- Antihistamiinit — auttavat hallitsemaan allergian pääoireita, kuten kutinaa, ihottumaa ja turvotusta.
- Kortikosteroidit — käytetään tulehduksen hillitsemiseksi vakavammissa tapauksissa.
- Immunoterapia (allergeenikohtainen hoito) — auttaa vähentämään herkkyyttä allergeeneille antamalla pieniä määriä ainetta, joka aiheuttaa allergisen reaktion.
- Allergeenien välttäminen — perussääntö allergisten reaktioiden ehkäisemiseksi.
Miten välttää allergioita?
Allergioiden ehkäisy alkaa allergeenien minimoinnista. Suosituksia:
- Poista allergeeni päivittäisestä elämästä (käytä hypoallergeenisia tyynyjä ja peittoja, vältä tiettyjä ruokia).
- Pidä koti puhtaana, jotta vähennetään pölyn ja homeen määrää.
- Jos sinulla on siitepölyallergia, seuraa siitepölyn tasoa ja vältä ulkoilua siitepölykauden aikana.
Lääkärin suositukset
- Jos epäilet, että sinulla on allergia, älä yritä diagnosoida sitä itse. Ota yhteyttä allergologiin, joka tekee tarvittavat testit.
- Allergisten reaktioiden aikana on tärkeää pitää oirepäiväkirjaa, johon merkitset kaikki oireet ja mahdolliset laukaisevat tekijät.
- Allergian tarkan diagnoosin saamiseksi on yhdistettävä useita menetelmiä, kuten ihotestit ja verikokeet.
Yhteenveto
Allergia on monimutkainen sairaus, joka vaatii tarkkaa diagnosointia ja oikeaa hoitoa. Monenlaiset diagnostiset menetelmät, kuten ihotestit, verikokeet ja kokeelliset menetelmät, auttavat tarkasti määrittämään allergeenin ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin oireiden estämiseksi. Jos kohtaat allergian, keskustele lääkärin kanssa parhaiden hoitovaihtoehtojen määrittämiseksi ja pahenemisvaiheiden estämiseksi.
